Hämeessäkin hiiliviljellään
Baltic Sea Action Groupin Carbon Action -hankkeen lanseeraama hiiliviljely on rantautunut myös Hämeen pelloille. Terminä hiiliviljely on uusi, mutta ajatuksena hiilen lisääminen maahan pellon sadontuoton parantamiseksi on vanha juttu. Uutena asiana ilmastonmuutoksen uhan edessä on herännyt ajatus, että hiilen sidonta ilmasta viljelymaahan voisi olla myös osa ratkaisua ilmastonmuutoksen torjunnassa.
Mitä sitten tarkoittaa hiiliviljely? Viljelyä tulisilla hiilillä? No ei aivan, vaikka viljelijänä yleistä keskustelua seuratessa välillä tuntuu, että persuksen alla roihuaa vähintäänkin juhannuskokko.
Lyhyesti sanottuna hiiliviljelyllä pyritään lisäämään peltomaan hiilipitoisuutta eli sitomaan ilmakehän hiilidioksidia maahan sellaiseen muotoon, josta se ei ihan heti hajoa uudestaan hiilidioksidiksi. Kaikki tätä tavoitetta edistävät viljelytoimet ovat hiiliviljelyä.
Carbon Action -hankkeessa mukana olevien reilun sadan viljelijän pelloilla on parhaillaan menossa kenttäkoe, jossa tutkitaan erilaisten viljelytoimien vaikutusta hiilen sitoutumiseen peltomaahan. Hämeestä mukana on viisi tilaa. Seuraavassa kaksi hämäläistä hiiliviljelijää kertoo, kuinka heidän tiloillaan hiili napataan talteen nyt ja tulevaisuudessa.
Nikkarilla tavoitellaan vihreitä peltoja ympäri vuoden
Puhdas kasvinviljelyagronomin kiinnostus sai minut vajaa pari vuotta sitten ilmoittautumaan mukaan peltomaan hiilensidontaa tutkivaan Carbon Action -hankkeeseen. Peltomaan kasvukunnon parantaminen on ollut omalla viljelyagendallani jo pitkään, mutta todelliset toimenpiteet sen eteen ovat olleet toistaiseksi vielä vähäisiä. Carbon Actionista ajattelin saavani käytännön vinkkejä ja neuvoja eloperäisen aineen lisäämiseen peltomaahan ja samalla maan hiilivaraston kasvattamiseen.
Meillä Nikkarilla hiiltä varastoivat viljelytoimet tarkoittavat pellon muokkauksen vähentämistä, alus- ja kerääjäkasvien viljelyä sekä orgaanisten maanparannusaineiden käyttöä. Alus- ja kerääjäkasveilla saadaan pelto yhteyttämään, siis sitomaan hiiltä, koko kasvukauden ajan. Esimerkiksi mallasohran alle keväällä kylvetty italianraiheinä jatkaa kasvuaan vielä pitkälle syksyyn, vaikka ohra puidaan jo elokuussa. Vihreä ja voimakas kasvusto pellon pinnalla taas tarkoittaa voimakasta juuristoa maan alla. Optimitilanteessa pellot olisivat vihreinä ympäri vuoden.
Maanmuokkaus taas kiihdyttää maassa jo olemassa olevan hiilen vapautumista. Siispä vähempi muokkaus säästää myös hiiltä. Muokkauksen vähentäminen vaatii meillä uusien tapojen sisäistämistä, vanhoista tavoista poisoppimista ja ehkä konekaluston muutoksia.
Ennen kaikkea hiiliviljely on minulle maan parantamista ja viljelyn kehittämistä. Ilmastonmuutoksen hidastaminen on sen mukana tuleva positiivinen lisä. Uskon myös, että omankin tutkimuspeltoni tuloksilla maatalous muuttuu päästölähteestä hiilinieluksi.
Hiiliviljely ei vaadi ihmetekoja, vain tilan toimintojen ja viljelykäytäntöjen uudelleenjärjestelyä. Suurin ja ensimmäinen uudelleenjärjestely täytyy tapahtua viljelijän lippiksen alla. Kun tavoite, periaatteet ja mahdollisuudet on sisäistetty, kaikki on mahdollista.
(juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Nurmiviljelyllä kohti hiilineutraalia lampaanlihaa ja -maitoa Pekkolassa
Kun kuulin Carbon Action-hankkeesta halusin olla siinä mukana, koska se tuntui luonnolliselta jatkumolta tilan toiminnassa. Hankkeen myötä vahvistui ajatus, että hiiliviljely on toisaalta ihan tavallista viljelyä, toisaalta taas vaatii ajatusten mylläämistä ihan uuteen suuntaan.
Esimerkiksi meillä Pekkolassa peltojen muokkaamisen vähentäminen on ollut ohjelmassa jo useita vuosia käytännön syistä ja mukavana bonuksena muokkausten vähentämisestä on ollut huomattavissa peltojen multavuuden lisääntyminen, eli siis hiilen sitoutuminen peltomaahan. Samoin lampaiden rehunurmienviljelyssä on jo pidempään monipuolistettu nurmien lajikirjoa ja pyritty pitämään nurmet jatkuvassa kasvussa, jotta lampaille saataisiin hyvää, monipuolista rehua ja laidunta syötäväksi.
Toisaalta hiiliviljely on kokonaisuus, jossa joillakin epäedullisilla toimilla voidaan syödä vuosien hyvää työtä. Kokonaisuuden hallintaan ja sen optimointiin tarvitaan jatkuvaa oppimista ja siihen hankkeen tarjoama tieto ja vertaistuki tarjoavat hyvän kanavan.
Nurmet joko paalirehuna tai laitumena muodostavat kirkkaasti suurimman osan lampaidemme ruokavaliosta. Nurmenviljelyssä myös piilee kaikista suurin hiilensidontapotentiaali ja siksi se valikoitui meillä erityiseksi tutkimuskohteeksi. Monipuolinen apilapitoinen hiiltä tehokkaasti sitova nurmi kestää paremmin myös ääreviä sääoloja, vähentää eläinten muun valkuaisrehun tarvetta ja lisää monimuotoisuutta tarjoamalla ruokaa myös pölyttäjille.
Hiilensidonta tuleekin ikään kuin kaupanpäälle muiden hyötyjen lisäksi. Toisaalta tehokas hiiliviljely vaatii myös uudenlaisten korjuu- ja laidunnuskäytäntöjen opettelua ja keinolannoituksen vähentämistä. Ja tarkkana täytyy olla, jotta nurmiviljelyssä sidottu hiili ei karkaa viljanviljelyvuosina ilmaan.
Kovaa faktaa hiiliviljelyn käytännön vaikutuksista Suomen oloissa ei juuri ole ja siihen puutteeseen Carbon Action -hanke osaltaan pyrkii myös vastaamaan. Näin viljelijän näkökulmasta keskustelun soisi pohjautuvan nimenomaan faktoihin ja tutkimustuloksiin, jotka pätevät meidän olosuhteissamme. Siksi hanke tekeekin arvokasta työtä.
Saara Kukkonen Siri Taalas
Nikkarin tila Pekkolan tila
www.nikkarilla.fi www.pekkolantila.fi
@nikkarilla @pekkolantila
