Ilmastotekoja hämäläisen ruuantuotannon tuella
Suomalaiset haluavat ilmastotoimia. Isolla osalla kunnista ja melkein jokaisella maakunnalla on käynnissä oma hiilineutraaliuteen tähtäävä ilmastotyö. Tänään polkaistiin käyntiin Kanta-Hämeen maakunnallinen ilmastotyö. Päijät-Häme on visioimassa maakuntaa hiilineutraaliksi vuonna 2030. Hämeenlinnassa tähdätään hiilineutraaliksi vuonna 2035. Forssa julistaa Järkivihreyttä. Riihimäki tavoittelee hiilineutraaliutta ja jätteettömyyttä vuoteen 2050. Lahti haluaa olla Suomen johtavana ympäristökaupunkina hiilineutraali jo vuonna 2025.
Ilmastonmuutos kaipaa ratkaisukeinoja, joita onneksi on. Osa yksilön päätettäviä, osa yhteiskunnan valintoja. Osa globaaleja, osa lokaaleja. Maailman hiilidioksidipäästöistä 90 % tulee fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Suomen kokonaispäästöistä vuonna 2018 75 prosenttia oli peräisin energiasektorilta, maatalouden osuus oli 11 prosenttia. Maataloudesta tikunnokkaan on nostettu Suomessa kotieläintuotanto ja erityisesti naudanliha.
Helsingin kaupungin linjaukset puolittaa maidon ja lihan käyttö julkisissa ruokapalveluissa vuoteen 2025 mennessä ovat herättäneet huolta maatalouden piirissä. Tehdäänkö kaupungeissa ilmastoratkaisuja suomalaisen ruuantuotannon kustannuksella? Tuleeko lautaselle soijaa, jolloin ilmastopäästöt siirtyvät vain toiselle puolelle maapalloa? Leviävätkö helsinkiläisten päätökset muualle?
Käytettävissä olevasta maatalousmaasta karkeasti 70 prosenttia käytetään Suomessa rehuntuotantoon ja loppu suoraan ihmisravinnoksi päätyvien kasvien viljelyyn. Myös Kanta- ja Päijät-Hämeessä viljellystä peltoalasta noin 68 prosenttia viljeltiin ensisijaisesti rehuntuotantotarkoituksiin. Todellinen luku on suurempi, koska iso osa kaurasta päätyy rehuksi ja joka vuosi erilaisista laatutekijöistä johtuen osa vehnästä ja mallasohrasta ei kelpaa elintarvikekäyttöön. Hernettä ja härkäpapua viljelyssä oli vajaa 2 prosenttia. Nurmien osuus oli noin neljännes koko viljelyalasta.
Pellonkäyttöä määrittävät raha ja luonnonolosuhteet. Maatalouspolitiikka ja tuet ohjaavat tuotantoa. Toisaalta kyse on suomalaisen elintarviketeollisuuden rakenteesta. Noin puolet elintarviketeollisuuden liikevaihdosta tulee kotieläintuotantoketjusta. Erityisen suuri aluetaloudellinen merkitys Kanta-Hämeessä on meijeri- ja lihateollisuudella, josta tulee yli 60 % koko elintarviketeollisuuden liikevaihdosta.
Kotieläintuotanto tuo myös maatilojen markkinahintaisista rahavirroista lähes puolet. Peltokasvituotannon markkinatuotot maataloudessa olivat vuonna 2017 noin 27 prosenttia, avomaa- ja kasvihuonetuotannon 20 prosenttia (Luke 2019). Maatilojen kannattavuus on ollut pitkään heikko kaikissa tuotantosuunnissa, mutta erityisen vaikea tilanne on ollut viljatiloilla.
Kysyntää ja tarvetta viljelykasvien monipuolistamiselle on paljon. Muutos ei tapahdu hetkessä. Viljelypäätöksiä tehdessään viljelijä punnitsee eri vaihtoehtojen välillä kustannuksia ja tuotto-odotuksia vertaamalla. Lisäksi hänen on ennakoitava markkinatilannetta kotimaassa ja maailmalla sekä kaikkien näiden yhteisvaikutusta oman tilansa tilanteeseen. Viljelijä tarvitsee viljelyvarmoja, satokykyisiä lajikkeita, joiden jalostus vaatii panostuksia ja aikaa. Lisäksi raaka-aineelle tarvitaan ostajia. Toistaiseksi kasviproteiinin jalostus on Suomessa pientä. Merkkejä kasvusta on onneksi olemassa. Hyvänä esimerkkinä on toiminut Fazer, joka on investoinut Lahdessa uusiin kaurainnovaatioihin, myös kauraproteiiniin.
Ilmastoystävällisesti tuotetun ruuan kysyntä tulee kasvamaan. Julkisilla ruokapalveluilla on iso rooli suomalaisten ruokailutottumusten muokkaamisessa. On selvää, että kasvisten käyttö lisääntyy ja lihan vähenee. Suomalaiset haluavat kuitenkin syödä kotimaista. Isoilla ja nopeilla ruokavaliomuutoksilla vaikutukset ovat niin suuria, ettei suomalainen ruokajärjestelmä pysty niihin vastaamaan. Ihan heti ei kannata Hämeessä julistautua hiilineutraaliksi lihan ja maidon kulutus puolittamalla. Paras vaihtoehto ilmaston kannalta olisi huolehtia siitä, että ruuantuotannon ja kulutuksen päästöt olisivat jotenkin itse hallittavissa. Siksi myös maataloudessa ja elintarviketeollisuudessa panostetaan nyt paljon hiiliviljelyyn, hiilineutraaliuteen ja kiertotalouteen.
Kaikilla on parannettavaa, mutta tuloksiin päästään vain sillä, että kaikille annetaan myös mahdollisuus päästä tavoitteisiin. Hämeessä on totuttu tekemään töitä ruokasektorin kehittämiseksi yhdessä, niin varmasti myös ilmastotyössä.
Lisätietoja: ohjelmapäällikkö Päivi Rönni, puh. 040 5634074, paivi.ronni@mtk.fi