Millaista oli osallistua Avoimet maatilat -tapahtumaan tilana?
Avoimien maatilojen järjestäjäksi lähteminen oli tilallamme Hirvilammen luomu iso päätös. Meillä mukaan lähteminen vei muutaman vuoden tilan pidon aloittamisesta. Ensimmäiset vuodet menivät tilan pidon opettelussa ja hyvien toimintatapojen kehittymisessä. Sitten minulla ja muilla meidän porukkaamme kuuluvilla alkoi syntyä kiinnostusta tapahtumaa kohtaan. Voi myös sanoa, että ympäripuhumisprosessini oli tuottanut viimein tulosta.
Kysymyksiä tapahtumaan liittyen oli paljon, vaikka olenkin ollut tapahtumaa tietokoneen toiselta puolelta ollut tekemässä ja seuraamassa useamman vuoden ajan. Myöskin muiden tilojen erilaisia ratkaisuja ja ideoita on saanut seurata. Pohdinnassa meillä oli muun muassa seuraavanlaisia asioita.
- Mitä jos sataa, mitä jos on liian kuuma?
- Missä ja miten pystytään esittelemään eläimiä, niin, että siitä jää sekä meille, että vierailijoille hyvä kokemus?
- Miten hoidetaan tautisuojaus?
- Mitä me tarjoamme, pitääkö olla kahvila?
- Minne parkkeerataan, miten se hoidetaan?
- Tuleeko meille edes kukaan?
- Minne vieraat pääsevät vessaan?
- Paljonko meillä pitää olla talkoolaisia?
- Haluaako kukaan tulla talkoilemaan?
- Miten kaikki paikat ovat varmasti siistinä ja kaikki asiat keretään tekemään?
- Haluaakohan joku tehdä meidän kanssamme yhteistyötä ja tulla meille myös esittelemään toimintaansa?
Kun päätös osallistumisesta Avoimet maatilat – Taste of Häme! -päivään osallistumisesta tehtiin, tein meille ensimmäisenä TO DO -listan noista yläpuolella olevista asioista, jotka pitäisi mahdollisimman pian ratkaista. Tämän jälkeen keskustelimme asioista Oton kanssa ja sen jälkeen aloimme toimeen.
Talkoolaiset
Meidän päivämme onnistuneeseen järjestämiseen suurimpana syynä on meillä olleet sukulaisemme ja ystävämme, jotka uhrasivat
kauniin kesäpäivän ja suuntasivat meille apuun. Apuvoimia löytyi niin kanttiinin pitoon kuin keittiöönkin munkin paistoon. Lehmien esittelyyn löytyi rautaista tuntemusta omasta ystäväpiiristä minun ja Oton tueksi. Lampaista ja kanoista pidettiin myös huolta. Parkkeerausta hoidettiin kahden hengen rautaisella tiimillä, jonka lauantain puna toivottavasti muuttui sunnuntain brunaksi. Talkoolaisten ruokkiminenkin hoidettiin ammattilaisen ottein, sillä pääsimme päivän jälkeen koko porukalla nauttimaan oman maan antimista valmistettua illallista, joka oli päivän aikana valmistettu valmiiksi.
Ilman apuvoimia päivä meillä olisi todennäköisesti ollut katastrofi, joten suosittelen tapahtumaan mukaan lähteville harkitsemaan ennakkoon mahdollisia apukäsiä ennen päivää, päivänä ja tarvittaessa vielä seuraavanakin. Kaikkea ei tarvitse eikä kannata tehdä yksin.
Yhteistyökumppanit
Meille oli alusta asti selvää, että vastaanotamme mielellämme muita lähialueen tiloja meille esittelemään toimintaansa, mikäli halukkuutta löytyy. Itse kysyin mukaan ystäväämme Mikkolan maatilalta, jonka mehiläispesät ovat tilallamme. Kaikeksi riemuksi tuli hän meille esittelemään päiväksi toimintaansa. Oli hienoa nähdä, kun Tiitin perässä mehiläispesille kulki valtava määrä ihmisiä kuuntelemaan kiinnostuneena mehiläistarhauksesta.
Viime hetkellä meidän remmiimme varmistui mukaan Etelä-Suomen maa- ja kotitalousnaisten Pieni pala maaseutua vohvelisuunnistus! Suunnistuksessa lapset oppivat uusia asioita suomalaisesta ruoantuotannosta ja pääsivät paistamaan oman vohvelinsa. Tämä saavutti lasten keskuudessa meillä valtavan suosion ja konsepti oli todella mukaansa tempaava.
Vaikkei meillä näissä avoimissa ovissa ollut vielä mitään omaa myytävää, saatiin paikalle kuitenkin paikallisia nuoria myymään herneitä. Tämä oli mielestäni loistava juttu ja ajatus jonkinlaisesta lähiruokatorista voisi olla tapahtumassa näin tilatasolla todella kiva ja toimiva.
Käytännön järjestelyt
Meillä tilaisuuteen alettiin valmistua hyvissä ajoin koko tilan väen toimesta. Tähän projektiin pääsi osallistumaan myös meillä ollut työssäoppija, jonka läsnäolo tapahtumaa edeltävinä viikkoina oli aika lailla korvaamaton. Jälkeenpäin ajateltuna on hyvä, jos kerran vuodessa tulee vietyä kaikki tavarat paikalleen ja siistittyä nurkat.
Tapahtumaa edeltävän kahden viikon aikana meille nousi ulkohuussi, josta olimme muutenkin haaveilleet meillä käyvien vierailijoiden vuoksi. Me saimme paikalliselta metsästysseuralta lainaan kahvilaamme varten pöytäkalusteet ja teltan. Ensimmäiset talkoolaiset tulivat laittamaan kanssamme paikat valmiiksi edellisenä iltana.
Tapahtuma aamua meillä herättiin kuudelta munkin paistoon ja muihin askareisiin sekä viemään viimeiset asiat oikeille paikoilleen. Yhdeksältä nautittiin päiväksi meitä auttamaan tulleiden kanssa munkkikahveja ja käytiin jokaisen vastuualueita läpi.
Sitten itse päivän kulkuun
Lähdin itse laskemaan meillä lehmiä oikeille laidunlohkoille puoli yhdentoista jälkeen, jolloin näin myös ensimmäisten autojen suuntaavan kohti parkkipaikkaa. Meillä oli toivottu ihmisten ajavan tilalle tulevaa tietä yksi suuntaisesti, sillä se on melko kapea paikka paikoin. Tämä myös helpotti paljon parkkeerauksen ohjaajien työtä, sillä valtaosa vierailijoista oli huomannut ohjeen. Meillä ”parkkipirkot” menivät asemiinsa noin puoli tuntia ennen tapahtuman alkua, mikä oli hyvä. Erikseen oli parkkipaikka autoille pihamme ulkopuolella ja parkkipaikka pyörille pihassa. Näin voitiin välttää autoliikenne pihassa.
Jännitys tiivistyi, millainenhan päivä tästä olisi tulossa. Kun pääsin pihaan, oli meille jo ensimmäisiä vierailijoita saapunut. Meillä vierailijat saivat pihaan tullessa ottaa itselleen kartan, jonka kanssa pystyi suunnistamaan erilaisille pisteille ja löytämään kaikki tilan eläimet. Ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen riennettiin lampaiden aidasta ottamaan sähköt pois, sillä lasten oli vaikea ymmärtää, että verkkoaidassa on sähkö, eikä haluttu kenenkään vierailun alkavan sähköiskulla. Samassa hopussa lehmien aitauksen reunalle vietiin useampi varoitus langassa kulkevasta sähköstä.
Meillä tilan erilaiset ”toimintapisteet” oli jaettu aika laajalle alueelle. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä vierailijat hajaantuivat pihallemme. Suureen suosioon pääsi myös tapahtumaa varten siivottu leikkimökki, jossa edellisistä leikkijöistä oli kulunut toistakymmentä vuotta. Leikkimökin läheisyyteen sijoitetuilla penkeillä yritettiin tarjota pienten vierailijoiden vanhemmille mahdollisuus hetken levähdykseen.
Kaiken ikäisten vierailijoiden iloksi toimme pihaan päiväksi yhden paaliin ja kasan permanentti tusseja terveisten jättämistä varten. Tämä oli minun toiselta tilalta lainaamani idea, joka osoittautui todella käteväksi ja täyttyi ihanista terveisistä.
Kellon kolahtaessa neljään oli pihassamme vielä hiukan väkeä, lämpömittari edelleen yli kolmessa kymmenessä asteessa ja koko talkooväki melko hikistä. Kävijämääräksi arvioimme noin viisisataa henkeä. Oli hienoa nähdä kuinka paljon ihmisiä kiinnostaa maatalous ja ruoantuotanto. Itse ehdin juttelemaan vain murto-osan ihmisistä kanssa, mutta onneksi muut meillä olleet juttelivat eri vierailijoiden kanssa. Meillä oli kaikilla päällä MTK Hämeen toimistolta lainatut liivit, joista meidät tunnisti.
Mitenkäs sitten tulevaisuudessa?
Uskon ehdottomasti, että me olemme tulevaisuudessakin tässä tapahtumassa mukana.
Näen, että markkinointiin voisi tulevaisuudessa osallistua tilanakin enemmän.
Haluan kaikki samat ihmiset meille uudestaankin talkoilemaan, he tekivät päivästä onnistuneen.
Uusia ideoita on jo tulossa ensi vuodelle.
Kannustan ehdottomasti tilojen väliseen yhteistyöhön, jos siihen kiinnostusta.
Paikallinen lähiruokatori olisi ehdottomasti mielenkiinnon kohteenamme tulevina vuosina.
Ensi vuodelle tarvitsemme enemmän parkkitilaa.
Nyt tuntuu siltä, että mukaan lähteminen varsinkin ensimmäisenä vuotena oli melko ison kynnyksen takana. Paljon asioita piti pohtia ja sopia. Päivän aikana meillä vallinnut tunnelma oli kuitenkin mahtava, vaikka helle varmasti veroitti ihmisten pirteyttä. Nyt on vain edessä vuosia, jolloin avoimien ovien päivää voidaan entisestää meidänkin tilalla kehittää.
Terveisin
Hirvilammen Luomun Emäntä
Susanna Valtonen