Kaura edellä tulevaisuuteen
Kinnarin tila
Hollolassa Kinnarin mäellä myllätään samettista kauraa
Kinnarin tilalla Hollolassa on viljelty eri viljalajeja vuodesta 1667. Niin tehdään yhä, 14 sukupolvea myöhemmin. Isoja ja rohkeita muutoksia on kuitenkin tehty matkan varrella vuosisadasta toiseen, viimeisimpänä keskittyminen kauraan. Maaliskuussa Kinnarin tilalla alkaa pyöriä isäntä-Teemun suunnittelema uusi kauramylly – kaura edellä tulevaisuuteen.
Pellot uinuvat kinosten alla ja kahvilan ovi on koronasäpissä, mutta Kinnarin tilalla ei nukuta talviunta vaan rakennetaan tulevaisuutta. Uudenkarheassa varastohallissa kuuluu kolke, kun asentaja viimeistelee uutta kauramyllyä jauhamisvalmiuteen. Isäntä Teemu Kinnari on keskittynyt tällä erää töihinsä tietokoneen ääressä ja emäntä Terhi Kinnari huolehtii verkkokaupan toimituksia lähetyskuntoon. Pian 16-vuotias Oskari saapuu kotiin koulusta ja 3-vuotias Urho haetaan päivähoidosta.
Tilalla elää myös kolme suomenhevosta, ajokoira, kissa ja kesäisin kanoja sekä lampaita. Pelloilla kasvaa kauraa, vehnää, ohraa ja ruista ja niistä myllätään ja pussitetaan 22 eri tuotetta. Lisäksi kasvatetaan metsää, huolehditaan kivilouhoksesta, myydään oman tilan ja lähituottajien tuotteita oman verkkokaupan kautta sekä toimitetaan jauhoja ja kaurahiutaleita myyntiin sadoille K- ja S-myymälöille ja pidetään tilamyymälä-kahvilaa, jonka leivonnaiset leivotaan itse oman tilan itsemyllätyistä jauhoista.
Jo pelkkä kuunteleminen saa hengästymään. Teemun ja Terhin apuna on sentään sesongista riippuen kahdesta viiteen luottotyöntekijää ja kivilouhosta operoi yhteistyökumppani, mutta silti, ei taida Kinnarin tilalla joutaa puhdetöihin.
Minähän olen alun perin kaupunkilaistyttö Vantaalta ja kaupallisen alan tradenomi, ja myöntää täytyy, että tuntipalkka olisi ollut vieraan palkkalistoilla alkuvuosina huimasti parempi, mutta päivääkään en vaihtaisi yrittäjyydestä pois. Meillä on juuret ja katse tulevaisuudessa. Tavoitteenamme on säilyttää tämä Teemun suvun vuodesta 1667 pitämä maatila elinvoimaisena tuleville sukupolville ja kehittää sitä koko ajan eteenpäin sekä tuottaa puhdasta ruokaa, kuten edellisetkin polvet ovat tehneet, Terhi toteaa.
Ideaa pukkaa vuosisadasta toiseen
Teemu innostuu kertomaan sukutilan vuosisataisista vaiheista. Ensimmäinen isäntä oli Ruotsin vallan aikana Sipi Eerikinpoika, ammatiltaan sotilas. Tarkempaa tietoa suvun vaiheista on 1800–1900-luvun vaihteesta lähtien, jolloin tilaa asutti perheineen Teemun isän isoisä Tyko Hjalmar, Jalmariksi kutsuttu. Elettiin maatalousyhteiskunnan aikaa ja tilalla kasvatettiin kaikkea viljoista sikoihin, karjaan ja hevosiin.
”Siihen aikaan ei ollut tavallista lähteä ulkomaille oppiin, mutta Jalmari lähti Tanskaan maamieskouluun. Hän oli innovatiivinen tyyppi ja toi Kinnarin tilalle koneet, esimerkiksi traktori oli alueen ensimmäisiä. Jalmari oli myös mukana perustamassa Vainion Sähköä.”
Siitä tilanpitoa jatkoi perheineen Teemun Pentti-pappa, joka myös teki uudistuksia: papan aikana 1970-luvulla lähti karja ja hän rakensi viljankuivaamon sekä hankki metsää. 1980-luvulla ohjat ottivat Teemun isä Heikki ja äiti Tarja-Leena.
”Isä ja äiti jatkoivat mallasohra päätuotteenaan, mutta alkoivat viljellä myös öljykasveja ja ostivat lisää maata ja laajensivat metsätalouden osuutta. He rupesivat kasvattamaan myös nutrioita 90-luvun alussa, mutta se loppui lama-aikana.”
Teemukin on tullut sukuunsa ja ideoita pukkaa, samoin kuin niitä syntyy Terhi-vaimon päässä. Kahvila-tilapuoti on Terhin ideatuomisia. Sekin on oma tarinansa. Pariskunta tapasi, kun Teemu ajoi maantiepyörällään Kärkölään.
”Pysähdyin reitilläni sattumalta kahville Terhin Pioni ja Piironki -myymälään ja katseemme kohtasivat. Oli kesä 2011 ja kevättalvella 2012 Terhi ja puoti muuttivat Kinnarin tilalle. Kunnostimme pihan moottoripyöräkorjaamosta tilamyymälä-kahvilan.”
Pikku myllystä se lähti – nyt jauhoja matkaa Lappiin saakka
Jauhot kahvilan leivonnaisiin ja myymälään alettiin alusta saakka myllätä itse. Pariskunta hankki Itävallasta ison pikkumyllyn, ”piirongin kokoisen”. Sillä pystyi jauhamaan kahvilan takahuoneessa 30 kiloa tunnissa ja jauhot alkoivat heti käydä hyvin kaupaksi ja lisää piti saada.
Halusimme myös laajentaa tuoteperhettämme ja otimme yhteyttä läheiseen Okeroisten myllyyn, jossa tehtiin asiakasjauhatusta. Siitä alkoi ralli: kauraa, ohraa, vehnää säkeissä myllylle muutama sataa kiloa kerrallaan ja pakkasimme jauhot käsipelillä, Teemu kertoo.
Määrät kasvoivat ja kun myllyn omistaja Pekka Havén tarjosi Okeroisten myllyä myyntiin vuonna 2013, Kinnareilla alkoi pohdinta. Investointi oli työläs projekti ja piti myös miettiä, kuka myllyä pyörittäisi. Vuoden harkinnan jälkeen Teemu irtisanoutui päivätöistään metsäteollisuudesta ja rupesi myllärimestari Pekan kisälli-oppipoika-koulutukseen. Hän oppi muokkaamaan neljästä viljasta 22 erilaista tuotetta ja samaan aikaan Teemu ja Terhi alkoivat kehittää jälleenmyyjäverkostoaan.
Vuonna 2014 myynnissä tapahtui iso harppaus, kun Okeroisten K-Supermarket otti lähiruokavalikoimiinsa myyntiin Kinnarin tilan tuotteita. Lähiruoka on toden totta oikea termi, sillä jauhot saapuivat myllystä parin sadan metrin päästä ja viljakin myllyyn vain kahdeksan kilometrin takaa.
Siitä tahti kiihtyi ja myynti kasvoi alueen S- ja K-marketteihin ja nyt ollaan siinä pisteessä, että Kinnarin tilan tuotteita on noin 400 myyntipisteen hyllyillä, muun muassa Keskon myymälöissä kautta maan. Osa myynnistä tapahtuu yhä pienemmissä erissä kuten verkkokaupan kautta ja esimerkiksi erääseen Helsingin Michelin-tähtiravintolaan – sekä omassa tilamyymälässä. Terhi korostaa oman kylän ja lähialueen asiakkaiden merkitystä.
”Paikalliset ovat meidät alusta saakka ruokkineet. Parhaat myyntipisteet ovat yhä lähialueen kaupat.”
Kaura itänyt päässä viisi vuotta
Tuotteita on yhä paljon ja valikoimassa neljä viljaa, mutta nyt Kinnareilla mennään kaura edellä, höyryttämättömät kaurahiutaleet edellä tarkemmin sanottuna.
Jo vuodesta 2016 olemme veivanneet ja laskeskelleet toimintaamme kaura mielessä. Sitten 2017 poikamme Urho päivänpaiste antoi merkkejä tulostaan ja pistimme uudistussuunnitelman tauolle ja keskityimme tilan perusylläpitoon ja -toimintoihin, Terhi ja Teemu kertovat.
Perustekemistä kesti pari vuotta, kunnes viime vuoden koronakevät antoi uutta virtaa kaurasuunnitelmiin. Kinnarit hankkivat tilalle uuden, koneellisen pakkauslinjaston ja päättivät investoida Teemun itsensä kehittämään, isompaan myllyyn, jonka prosessissa jauhoista ja hiutaleista tulee yhtä maukkaita kuin Okeroisten maalaismyllyssä. Tehtiin myös brändiuudistus. Uudistuksissa auttavat Terhin hakemat Business Finlandin ja Ely-keskuksen tuet.
Nyt mylly alkaa olla viimeisiä ruuvinkiristyksiä vaille valmis ja myyntiverkosto laaja. Ne eivät ole syntyneet tyhjästä, vaan pitkäjänteisestä kehitystyöstä ja uskosta omaan tekemiseen ja tuotteeseen. Terhi kannustaa kaikkia pientuottajia:
Nyt jos koskaan on oikea aika uskaltaa toimia. Viimeisten vuosien aikana lähiruoan ja pientuottajien arvostus on moninkertaistunut. Rekot ja vastaavat ovat loistavia myyntikanavia, mutta ihmiset yleensä ottaen ostavat ruokansa peruskaupasta. Sinne kannattaa tähdätä. Jos tuotteesi on Reko-valmis, se on todennäköisesti myös peruskauppaan valmis. Se kynnys on helppo ylittää, kun vaan yrittää.
Höyryttämättömyydessä piilevät maun salat
”Kärkituotteemme, kaurahiutaleet, ovat höyryttämättömiä. Suurin osa valmistajista höyryttää kauran, sillä höyryttämisprosessi tekee hiutaleista pidempään säilyviä, mutta höyryttämättömissä maku on täyteläisempi. Meidän kaurahiutaleidemme maku ja koostumus on samettinen. Perusajatuksemme ei ole hiutaleiden pitkä kesto, vaan kauran nopea kierto suoraan pellolta pöytään. Tästä tilamme kuivurilta, myllyltä ja pakkauspisteeltä on kolme metriä pellon reunaan. Taitaa olla maailman lyhimpiä ketjuja raaka-aineesta valmiiksi tuotteeksi.”
Teksti: Irma Capiten, Vauhtikynä
——————-
Kauraruudut Kinnarin reseptillä
munaton, maidoton ja vaikka gluteenitonkin
9 dl kaurahiutaleita
2 rkl vehnäjauhoja tai gluteenittomia jauhoja
1 rkl leivinjauhetta
2 dl sokeria
4 tl vaniljasokeria
0,6 dl siirappia
200 g kasvismargariinia
Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää sulatettu rasva ja siirappi, sekoita hyvin ja levitä isolle uunipellille. Paista n. 15 min 175 asteessa. Leikkaa kuumana ruuduiksi, anna jäähtyä ja koristele sulatetulla suklaalla raitoja.
