Päijät-Hämeen ruokasektorin tulevaisuusseminaarin materiaalit
Miltä hämäläisen ruokasektorin tulevaisuus näyttää vuonna 2030? Mitä muutoksia tuovat tullessaan globaalit kestävyyshaasteet ja EU:n tuleva maatalouspolitiikka? Miten rakennetaan siltaa kuntien ilmastotavoitteiden ja alueen ruokatuotannon välille? Muun muassa näistä asioista puhuttiin elokuun puolivälissä MTK Hämeen kevätkokouksen jälkeen pidetyssä Päijät-Hämeen ruokasektorin tulevaisuus-seminaarissa, jossa alustajina olivat Luken tutkimusprofessori Jyrki Niemi, MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila sekä Lahden kaupungin ympäristöjohtaja Elina Ojala.
Ruo
ka-ala työllistää 13 % koko maan työllisistä, Hämeessä jopa hieman tätä enemmän, noin 14,5 % (Knuuttila, M. & Vatanen, E., 2017 sekä Kasvua Hämeessä – Kanta- ja Päijät-Hämeen ruokasektorin aluetalousselvitys, 2018). Se miten ala pärjää tulevaisuudessa, ei ole aivan merkityksetöntä. Jyrki Niemi listasi suomalaiselle ruokasektorille kolme isoa haastetta: 1) miten selvitä yhteiskunnan sille asettamista tavoitteista ilmastonmuutoksen hillinnän, vesiensuojelun ja luonnon monimuotoisuuden lisäämisen suhteen, 2) miten vastata kuluttajien terveyttä ja hyvinvointia koskeviin tarpeisiin sekä 3) miten sopeutua odotettavissa oleviin muutoksiin kannattavasti.
Kohti vähähiilisempää ruokajärjestelmää
Seminaarissa Niemi keskittyi tarkastelemaan haastetta etenkin ilmastonmuutoksen näkökulmasta. Ruokavaliomuutoksilla, maankäyttöä ja tuotantomenetelmiä koskevilla muutoksilla sekä maatalous- ja elintarviketeknologista kehitystä hyödyntävillä muutoksilla voitaisiin päästä kohti vähähiilisempää ruokajärjestelmää, mutta miten se tehdään reilusti. Jos ruokavalio muuttuisi radikaalisti kasvispainotteisempaan suuntaan ja maidon- ja lihankulutus vähenisi merkittävästi, olisi väistämättä edessä raju tuotannon ja peltoalan vähentyminen maan pohjois- ja keskiosissa sekä elintarviketuonnin kasvu. Kasviproteiinin kannattava tuotanto on nykymuodossaan vielä valtava haaste Suomelle. Siirtymä vaatisi paljon viljelyjärjestelmään liittyviä muutoksia, investointeja sekä kokonaisten uusien arvoketjujen rakentamista.
Hämäläisille kivennäismaille muutokset toisivat lisää hiilensidontapaineita, kasvivalikoimien ja viljelykiertojen monipuolistamista sekä monilajisten nurmialojen kasvattamista. Toisaalta tarvittaisiin lisää biokaasun- ja aurinkosähkön tuotantoa. Reilu siirtymä vähähiilisempään ruokatuotantoon edellyttäisi paljon uusia maatilatason kannusteita. Pelkillä maataloustuilla siirtymää ei ratkaista, vaan tärkein yksittäinen tekijä on kuitenkin lopputuotteen hinta ja sitä kautta koko arvoketjun kannattava liiketoiminta, summasi Jyrki Niemi.
EU:n maatalouspolitiikka luo toteutukseen raamit
Kestävä ruokajärjestelmä on myös EU:n tulevan maatalouspolitiikan keskiössä. Komissio on asettanut omiksi tavoitteikseen mm. torjunta-aineiden, lannoitteiden ja antibioottien käytön vähentämisen, eläinten hyvinvoinnin ja kasvinterveyden parantamisen, luomualan kasvattamisen, puhtaamman energian lisäämisen sekä ruokahävikin pienentämisen. Lisäksi huomiota halutaan kiinnittää kannattavuuden parantamiseen ja kilpailusääntöjen selkeyttämiseen ruokaketjussa. Puheenjohtaja Marttila kertoi MTK:n suhtautuvan komission strategiapaperiin lähtökohtaisesti myönteisesti, mutta näki siinä Suomen maatalouden kannattavuuden ja kilpailukyvyn kannalta muutamia haasteita. Suurimmat huolenaiheet koskevat sitä, miten huolehditaan tavoitteiden viemisestä käytäntöön ilman jyvitystä jäsenmaiden välillä, EU:n nuivaa suhtautumista koplattuihin tukiin, intoa ekojärjestelmää kohtaan sekä toisaalta EU:n naiiviutta liittyen kansainväliseen kauppaan. Kysymykseen siitä, mitä ruokasektorilta tulevaisuudessa odotetaan, Marttilan vastaus kuului, että ”varmasti yhä enemmän ekosysteemipalveluita, mutta ensisijaisesti kuitenkin ruuan tuottamista”. Onnistuuko tämä rinnakkain, on tulevan maatalouspolitiikan sisällön ja toteutuksen osalta vielä auki.
Ympäristöpääkaupungilla kunnianhimoiset tavoitteet
Lahti on vuonna 2021 Euroopan ympäristöpääkaupunki ja ympäristötoimissaan siksi erityisen mielenkiinnon kohteena. Teemavuo
delta kaupunki odottaa paljon myönteistä julkisuutta sekä uutta elinvoimaa asukkaiden viihtyvyyden, työpaikkojen ja uusien bisnesideoiden muodossa. Kunnianhimoa ei kaupungin ympäristöohjelmasta puutu. Vuonna 2018 hyväksytyssä ohjelmapaperissa on asetettu tavoitteita myös ruokatuotannolle ja -kulutukselle. Vuoteen 2030 mennessä lahtelaisten halutaan syövän kestävästi ja eettisesti tuotettua, maukasta ja terveellistä lähiruokaa. Vuonna 2050 tavoitteena on, että kulutus ja tuotanto eivät tuota kasvinhuonepäästöjä ja on globaalisti reilua. Toimenpiteiksi on suunniteltu mm. sitä, että ruoka otettaisiin osaksi ruokakasvatusta ja kaupungin omistamilla pelloilla siirryttäisiin luomutuotantoon. Julkisten ruokapalveluiden osalta strategiaan on kirjattu, että vuoteen 2030 mennessä aterioilla tarjottaisiin enää yksi liharuoka viikossa, valtaosa ruokatarjonnasta olisi kasvisruokaa, tuoreen lähileivän käyttö olisi 100 prosenttista ja luomuruuan osuus jopa 70 %. Samanaikaisesti kaupunki haluaa lisätä yhteistyötä ja vuoropuhelua alueen ruokasektorin kanssa sekä näkee pientuottajien tukemisen tärkeänä. Ruokahävikin vähentäminen nähdään niin ikään tärkeänä. Miten tämä kaikki toteutetaan, jää vielä nähtäväksi.
Ruokaa hinnalla vai laadulla?
Seminaarialustusten jälkeen käydyssä paneelikeskustelussa Päijät-Hämeen ateriapalveluiden kehittämispäällikkö Jukka Turta kertoi, että hinnalla on edelleen suurin yksittäinen vaikutus siihen, mitä ruokaa tarjotaan. Tavoitteista käytäntöön on vielä pitkä matka elleivät päättäjät käy keskustelua toimeenpanon budjetista. Yhteistyölle ja vuoropuhelulle näyttäisi olevan tarvetta myös kaupungin sisäisessä tilaaja-tuottajamallissa.
Toimi
tusjohtaja Jarkko Arrajoki Fazer Myllyltä näki kestävän ruokajärjestelmän rakentamisessa paljon markkinapotentiaalia. Uusia tuotteita kehitetään koko ajan sekä koti- että vientimarkkinoille. Kestävä arvoketju edellyttää jokaisen toimijan pärjäämistä. Tulevaisuuden ruokajärjestelmä on monimuotoinen. Tarvitaan sekä pieniä että suuria toimijoita ja lyhyitä ja pitkiä ketjuja. Samaa korosti myös yrittäjä Jarkko Lehtopelto, joka on yksi keväällä ilmestyneen Suomalaisen ruuan laatukirjan kirjoittajista. Hän toivoi, että maatilat kehittäisivät toimintaansa nykyistä enemmän tila- ja yrittäjätason näkökulmasta. Yhtä oikeaa, kaikille sopivaa ratkaisua ei enää tulevaisuudessa ole. Lisäksi Lehtopelto korosti kestävyyden ekologista ulottuvuutta ja uskoi, että se tulee määrittämään ruokatuotannossa jatkossa ehkä enemmän muita kestävyyden osa-alueita: taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä. Maanviljelijä Kirsi Ahlgrén kiteytti monen viljelijän tuntoja maatalouden tulevaisuudesta kolmeen koohon ja hoohon: ”kannattavuus, kannattavuus ja kannattavuus” sekä ”hinta, hinta ja hinta”. Viime kädessä hämäläisen ruokasektorin tulevaisuus on yhtä kuin sen heikoin lenkki. Siksi paukkuja uudistumiseen ja kestävyyden parantamiseen kannattaa nyt toden teolla laittaa.
Tilaisuuden esityksiin voit tutustua täällä:
Tilaisuuteen live-tallenteen voit katsoa täältä
Seminaariin osallistui 70 viljelijää ja noin 20 sidosryhmän edustajaa paikanpäällä ja etänä. Seminaarin yhteydessä osallistujia pyydettiin vastaamaan menti.com:in kautta muutamiin kysymyksiin koskien kestävää ruokaa, maatalouden ilmastotoimenpiteitä sekä päijäthämäläisen ruokasektorin tulevaisuuskuvaa. Vastaukset kuvina tässä:
